stumajärjestys on hyvä olla olemassa ainakin suuremmissa ja arvokkaammissa juhlissa. Se tuo osaltaan tilaisuuteen juhlavuutta, eikä vieraiden tarvitse miettiä, mihin pöytään sopii istua ja mihin ryhmä mahtuu. Kun vierasluetteloon on nimen perään kirjoitettu pöydän numero ja on tehty pöytäkartta, jokainen löytää oman paikkansa helposti. Ruuhkaakaan ei synny, jos pöytäkarttoja on näkyvillä useampia. Pöydät pitää tietenkin myös numeroida tai nimetä jollain muulla, hieman erikoisemmalla, tavalla.

 

Istumajärjestystä on syytä miettiä melko tarkoin. Isäntäväen ei välttämättä kannata luoda pöytäkuntia ihmisistä, jotka eivät tunne toisiaan ennalta, sillä se saattaa aiheuttaa vaivautuneen tunnelman. Ja vaikka etiketti sanoisi mitä, samaan pöytään tai vierekkäin ei istuteta ihmisiä, jotka eivät jostain syystä tule toimeen keskenään.

 

Istumajärjestyksiä on useita erilaisia pöydän mallista ja seurueesta riippuen. Yleissääntöjä ovat seuraavat: kahta miestä tai kahta naista ei aseteta istumaan vierekkäin, aviopareja ei aseteta vierekkäin (paitsi hääjuhlissa) ja arvojärjestyksessä ensimmäinen nainen istuu isännän oikealla puolella ja vastaavasti miespuolinen kunniavieras emännän oikealla puolella. Isäntä ja emäntä istuvat yleensä keskeisillä paikoilla vastapäätä toisiaan, kuten pöydän päissä. Häissä istumajärjestys voi vaihdella paljonkin; hääparihan istuu yleensä vierekkäin, jopa omassa erillisessä pöydässään.





Istumajärjestys











Heirol