Siviilivihkikaava

Siviilivihkiminen toimitetaan siten, että vihkijä todistajien läsnä ollessa lausuu vihittäville: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".

Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä M: tahdotteko ottaa tämän Nipsun aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä Nipsu: tahdotteko ottaa tämän M aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?(Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."

Sormuksien vaihto: "Ottakaa Nipsu liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa M liittonne merkiksi sormus vaimoltanne".

Lopuksi vuorossa on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Vihkiseremonian kulku

1. Morsiusparin sisääntulo musiikin soidessa (Musiikki?)
2. Tervetulotoivotus ja lyhyt johdanto
3. Lauluesitys, runo, kirjallisuuskatkelma tms. (Ei vielä varmaa, mutta tahtoisin jotain..: kts alla ehdotukset 1-3 )
4. Vihkikaavan minimiosa (= aviopuolisoiksi julistamiseen asti).
5. Symboliikkaa: ehkä kahden eri värisen hiekan yhdistäminen yhteen ja suudelma
6. Vihkiparin omat sanat esimerkiksi lupausten muodossa. (Ehdoton ei!)
7. Vihkitodistus allekirjoitetaan ja luovutetaan hääparille (morsiamelle ).
8. Loppusanat (vihkikaavasta, mahdollisin lisäyksin).
9. Vihkipari siirtyy onniteltavaksi.

Kohtaan kolme ehdotuksia..

Ehdotus 1:
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Laul. l. 8:6–7

Ehdotus 2

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Kor. 13:1–8, 13

Ehdotus 3

KAHDELLE

Ajatellaan, että on tie – puut ja tuuli ja aurinko – siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä, on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa, toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen, toisella on nälkä,
niin toinen löytää taskustaan leivän, he istuvat tierummun kaiteelle ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä: toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös,
toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi.
Tulee ilta illat, yö yöt, aamu aamut… Jonakin päivänä toisella on sylissään kolmas
joka huutaa ja he oppivat yhdessä olemaan neuvottomat. Tämä kertomus on tosi kuin
kaikki tosikertomukset, tarkoittaa teidän aviollista matkaanne.
Aina voi tietysti epäillä ja aiheesta, sillä lisääntyvätkö varat jos kaksi pennitöntä panee
rahansa yhteen, ja onko Jumalan siunaus kuin kertolaskuvirhe, että kaksi kertaa kaksi
olisikin kymmenen. Mutta yhden asian te tiedätte, jollette tiedä opitte kai tietämään:
maailma ei ole hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin. On hän tuhannesti
yksin toisesta huolimatta, mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös
on yksin, sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen. Ja sen vallan Jumala on ihmislapsille antanut, että he voivat päästä toisensa kanssa kaikkiin niihin taivaisiin joita on.

-Leo Ilkka Vuotila-