Hääsanastoa A-Ö

Avioehtosopimus

Avioliittolain mukaan puolisoiden omaisuus jaetaan avioliiton purkautuessa puoliksi. Aviopuolisot voivat kuitenkin tehdä kirjallisen avioehtosopimuksen, jonka mukaan tietty omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle eli sitä ei oteta huomioon omaisuuden tasajaossa. Sopimus voi koskea myös tulevaisuudessa saatavaa omaisuutta. Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana, mutta ei enää avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Avioehtosopimus on rekisteröitävä maistraattiin tullakseen voimaan.

Bestman

on sulhasen ystävä, joka toimii sulhasen apuna hääjuhlan ajan. Suomessa bestmanin virkaa toimitti ennen puhemies, joka huolehti myös kosinnasta. Puhemies oli vanhempi ja arvostettu henkilö, joka istui häissä kunniapaikalla ja oli taitava puhuja.

Esteettömyystodistus

on esteiden tutkinnasta annettava todistus. Sen saa aikaisintaan seitsemäntenä päivänä siitä, kun pyyntö on annettu tai saapunut esteidentutkijalle. Todistus on voimassa 4 kuukautta ja se on annettava vihkijälle.

Esteiden tutkinta

tehdään kaikille avioliittoon aikoville. Sen avulla varmistetaan, ettei kihlakumppaneilla ole Suomen avioliittolaissa mainittuja esteitä avioliiton solmimiselle. Esteiden tutkintaa pyydetään seurakunnasta tai maistraatista.

Huomenlahja

on hääpäivää seuraavana aamuna aviomies antaa vaimolleen persoonallisen lahjan.

Hääkakku

on korkea ja monikerroksinen kakku, jonka huipulla on yleensä morsiusparia esittävä nukkepari. Kerroskakkuja alettiin valmistaa 1800-luvulla. Vihkipari leikkaa ensimmäisen palan kakusta. Vanhan uskomuksen mukaan se, jonka käsi on päällimmäisenä kakkua leikatessa, saa määräysvallan avioliitossa. Toisen uskomuksen mukaan määräysvalta tulee sille, joka ehtii kakkua leikattaessa polkaista ensimmäisenä lattiaa.

Hääkarkit

ovat peräisin 1800-luvulta. Karamellit käärittiin kiiltäviin papereihin ja koristeltiin kiiltokuvin ja muistosäkein. Jokainen häävieras sai karkin muistoksi. Tapa on käytössä vieläkin.

Häämarssi

soitetaan vihkiparin astellessa alttarille. Marssista sovitaan kanttorin kanssa.

Häävalssi

on yleiseurooppalainen tapa 1500-luvulta. Silloin oli kyseessä morsiustanssi, jossa jokainen mies tanssitti morsianta ja antoi rahalahjan. Suomessa tanssi ei alun perin kuulunut häätapoihin. Laulua häissä oli enemmänkin.

Jotain vanhaa

jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä on englantilainen hääperinne. Suomessa morsiamella tuli olla lainanenäliina, sinistä alusvaatteissa ja käytetyt sukat.

Kaaso

on vanha suomalainen nimitys ja tarkoittaa morsiamen avustajaa. Ennen kaaso oli vanhempi ja kokenut vaimoihminen, nykyään kaasona toimii yleensä morsiamen hyvä ystävä. Kaason tarkoituksena on seurata morsianta häiden eri vaiheissa ja auttaa pukeutumisessa sekä ohjata bestmanin kanssa häämenoja.

Kihlaus

on miehen ja naisen toisilleen antama lupaus avioliiton solmimisesta, merkkinä tavallisesti kihlasormukset vasemman käden nimettömässä.

Kuulutukset

 eli avioliiton esteiden tutkinta on pyydettävä vähintään viikkoa ennen vihkimistä seurakunnasta tai maistraatilta. Avioliittoon aikovien nimet luetaan niin toivottaessa jumalanpalveluksessa ja seurakunta rukoilee vihkiparin puolesta.

Kengät hääauton perässä

juontuu tavasta, jonka mukaan morsiamen isä antoi tyttärensä kengän sulhaselle. Sulhanen sai leikkisästi läpsäyttää tuoretta vaimoaan kengällä päähän merkiksi siitä, että isän oikeus kurittaa tottelematonta tytärtään on siirtynyt aviomiehelle.

Morsiuskimppu

on jäänne morsiuspuvun kukkakoristeista. Nykyään käyttöön on otettu myös angloamerikkalainen heittokimppu, jonka morsian viskaa naimattomien häävieraiden joukkoon ennustaen näin seuraavan morsiamen.

Morsiuslapset

 ovat hääparille läheisiä pieniä lapsia, jotka auttavat häissä tai vihkitoimituksessa. Morsiuslapset voivat esimerkiksi kulkea kirkon käytävää yhdessä hääparin kanssa, ojentaa sormuksen, pidellä morsiuskimppua tai jakaa riisiä kirkon ovella. On hyvä nimetä erikseen henkilö, joka avustaa morsiuslapsia ja huolehtii heistä hääpäivän aikana.

Morsiusmessu

poikkeaa tavallisesta kirkkovihkimisestä siten, että se on juhlava jumalanpalvelus, jossa on muun vihkiseremonian lisäksi yhteinen rippi, synninpäästö ja ehtoollinen.

Morsiuspuku

on perinteisesti valkea ja siihen kuuluu huntu. Ennen valkea puku ja huntu kuuluivat vain neitsytmorsiamelle. Pukua käytettiin parhaana pukuna niin kauan kuin se päälle mahtui.

Polttarit

juontuu saksan kielen sanasta Polterabend, mikä tarkoittaa metelöinti-iltaa. Polttarit järjestetään sulhaselle miestoverien ja morsiamelle naisystävien toimesta. Alun perin ne olivat miesten juhlat, jossa juhlittiin sulhasen viimeistä poikamiesiltaa. Miesten polttareissa oli tapana ryypätä ja remuta, kun naisten juhlissa pelleiltiin pukeutumalla miehiksi entisiä kosijoita esittäen.

Riisin heitto

on lähtöisin Englannista. Sen tarkoituksena oli varmistaa hääparin hedelmällisyys ja vauraus. Suomessa on alun perin ripoteltu leivän murusia tai jyviä ovelle morsiamen saapuessa häätaloon.

Siviiliavioliiton siunaaminen

 muistuttaa muodoltaan kirkollista vihkimistä. Se voidaan toimittaa, jos toinen tai molemmat vihittävistä eivät kuulu kirkkoon. Merkittävin ero on kysymysten sanamuodossa.

Sormus

edustaa ikuisuutta ja täydellisyyttä. Sanotaan, että nimettömään johtaa suoni suoraan sydämestä, ja siksi siinä pidetään vihkisormusta. Kristityt ovat käyttäneet sormusta kihlauksen merkkinä jo keskiajalla. 1600-luvulla Ruotsissa ja Suomessa tuli tavaksi, että morsian saa vihittäessä vielä toisen sormuksen. Muissa maissa kahden sormuksen käyttö on lesken merkki.

Sormuslupaukset

voi halutessa lausua vihkiseremoniassa ennen sormusten pujottamista. Molemmat sanovat tahtovansa rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä.

Sormusrukous

rukoillaan kirkossa ennen sormusten pujottamista: sormukset annetaan papille, pari polvistuu alttarille ja pappi lausuu sormuksia kohottaen rukouksen.

Sukkanauha

tunnetaan englantilaisena hääperinteenä. Nykyään sulhanen irrottaa nauhan ja viskaa poikamiesten joukkoon seuraavan naimisiin menijän ennustaen. Suomessa morsiamella oli ennen pirtanauhoja, joita hän jakeli lahjaksi häävierailleen.

Sukulaiset

ja ystävät istuvat kirkossa siten, että morsiamen ystävät ja sukulaiset istuvat takaa katsottuna vasemmalla ja sulhasen oikealla puolella kirkkosalia.

Sukunimi

Avioliiton solmimisen yhteydessä puolisot voivat ottaa jommankumman sukunimen yhteiseksi nimeksi, puoliso voi ottaa käyttöön henkilökohtaisesta sukunimestään ja toisen sukunimestä muodostuvan yhdistelmänimen tai molemmat voivat pitää oman sukunimensä. Yhdistelmänimi voidaan ottaa käyttöön tai siitä luopua myös myöhemmin. Avoliitto ei oikeuta ottamaan avopuolison sukunimeä.

Toimituskeskustelu

on vihkipapin ja kihlaparin tapaaminen. Siinä tutustuaan, keskustellaan avioliiton merkityksestä ja sovitaan vihkimiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä.

Timanttihäät

on häiden vuosipäivän nimitys. Timanttihäitä viettävät sekä 60 että 70 vuotta naimisissa olleet. Yleisimmät vuosipäivät ovat hopea- ja kultahäät. Niitä vietetään, kun on oltu naimisissa 25 ja 50 vuotta. Kultahäät pohjautuvat Vanhaan testamenttiin, missä kehotetaan viettämään joka viidettäkymmenettä vuotta riemuvuotena. Paperi- tai pumpulihäitä vietetään vuoden naimisissa oltua.

Vihkikaava

valitaan papin kanssa. Vaihtoehtoja on muutamia. Vihkimiseen voidaan sisällyttää esimerkiksi sormuslupaukset tai ehtoollinen. Uudet kaavaehdotukset ovat valmisteilla, ja ne otetaan mahdollisesti käyttöön vuonna 2004. Vihkikaava kertoo vihkitoimituksen kulun ja eri vaiheiden järjestyksen. Kaava löytyy virsikirjan liiteosasta ja kirkollisten toimitusten kirjasta.

Vihkiraamattu

on kotiseurakunnan lahja avioparille opastukseksi ja rohkaisuksi yhteiseen elämään.

Vihkiryijy

on alttarin edessä oleva ryijy, jonka päälle vihkipari asettuu.

Lähde: Kirkkoon.fi , Vantaan lauri,