Vihkisormus

Sormuksen symboliikka liittyy sen pyöreään muotoon: loppumaton ympyrä kuvaa ikuisuutta. Se on kestävän rakkauden ja uskollisuuden merkki, elinikäisen liiton vertauskuva.
Vihkisormusperinne juontuu muinaisen Egyptin rautasormuksista. Mooseksen aikana juutalaiset käyttivät kultaisia vihkisormuksia, jotka symbolisoivat puhtautta, lämpöä ja uskollisuutta. Vasemman nimettömän uskottiin säätelevän ihmisen tunteita. Vasemmalta puolelta lähti myös rakkauden suoni suoraan sydämeen.
Suomessa kihla- ja vihkisormusten käyttö yleistyi 1600-luvulla.
Sekä kihla- että vihkisormuksissa on tapana käyttää kaiverruksia, jotka yleensä kertovat puolison nimen ja vihkipäivän. Kaunis lisä voi olla avioliittoon tai rakkauteen liittyvä raamatun kohta.

Morsiuspuku

Häissä valkoinen puku on morsiamen yksinoikeus: hänen lisäkseen ainoastaan pienillä morsiusneidoilla on oikeus käyttää valkoista. Kirkollisena värinä valkoinen symboloi iloa, kiitosta, puhtautta ja viattomuutta. Valkoinen morsiuspuku on perinteenä vielä melko nuori. Euroopassa se tuli käyttöön 1800-luvulla, meillä 1900-luvun alkupuolella. Aiemmin suomalainen morsian käytti parasta, erilaisin koruin koristeltua juhlapukuaan väristä riippumatta.
Nykyään vanhemmat morsiamet ja uudelleen avioituvat käyttävät valkoisen ohella muitakin värejä sekä juhlapukuja, joilla on käyttöä vielä häiden jälkeen. Myös kansallispuku käy vihkipuvuksi.
Morsiuspukuun liittyy monia uskomuksia. Esimerkiksi englantilaisen perinteen mukaan morsianten tulisi liittää asuunsa "jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin lainattua ja jotakin sinistä", jotta onni seurasi avioliitossa. (Sinistä pidetään joissakin kulttuureissa neitsyt Marian värinä).

Huntu, kruunu ja seppele

Morsiuspukuun liittyy usein myös jokin hiuksille kiinnitettävä koriste. Morsiushuntu, koskemattomuuden, viattomuuden ja hyveellisyyden vertauskuva, tunnetaan jo antiikin ajoilta. Sen uskottiin varjelevan onnettomuuksilta ja pahojen ihmisten katseilta. Hunnun käytöstä on maininta myös Vanhassa testamentissa (1 Moos. 24:65).
Näyttävä morsiuskruunu oli ennen morsiamen tärkein koriste. Sen käyttö perustui neitsyt Marian kunnioitukseen: kirkko piti Jeesuksen äitiä, "taivaan kuningatarta", naisen esikuvana ja halusi korostaa morsiamen koskemattomuuden arvoa. Kruunuja käytetään edelleen, mutta nykyään ne ovat pienempiä ja vähemmän koristeltuja.
Viime vuosina, varsinkin kesähäissä, kruunua yleisemmäksi hiuskoristeeksi on tullut seppele, joka myös kuvaa morsiamen puhtautta ja nuhteettomuutta.

Hääkukat

Morsiamen kukkakimppu on todennäköisesti alkuaan ollut morsiusseppeleen vastine. Kimpun hankkii yleensä sulhanen, mutta useinmiten morsian esittää kukkavalinnasta oman toivomuksena.
Kukat ovat kuuluneet hääkoristeisiin ikiajoista lähtien kaikkialla maailmassa. Niitä on käytetty milloin rakkauden, ilon ja onnen, milloin neitsyyden, puhtauden tai aviouskollisuuden symboleina. Niiden tulkinta riippuu kuitenkin siitä, miten kukat ja värit eri kulttuureissa mielletään. Myös legendat ja kuvataide ovat antaneet tulkinnoille erilaiset vivahteensa.
Väreistä valkoinen kuvaa kristillisessä kielessä viattomuutta, puhtautta ja iloa ja se liitetään usein Neitsyt Mariaan samoin kuin sininen. Punainen kuvaa rakkautta sekä veren värinä elinvoimaisuutta ja tunnustusta. Sininen merkitsee salaisuutta, unelmia ja sisäistä antautumista. Keltainen on auringon, lämmön ja taivaallisen kirkkauden väri.
Myös raamatusta ja virsikirjasta löytyy kasvi- ja kukka-aiheista sanastoa, jolla on kristillisessä symboliikassa oma merkityksensä.

Kukkien symboliikkaa

Iiristä on kristityille merkinnyt uskoa, toivoa ja lupauksta. Kirkkotaiteessa sininen ja valkoinen iiris ovat kilpailleet Neitsyt Marian tunnuskukan asemasta. Neitsyt Mariaan liitetään myös valkokukkainen lilja viattomuuden ja neitsyyden ilmentäjänä. Liljaa pidetään lisäksi valon ja elämän symbolina.
Ikivihreästä muratista on tullut uskollisuuden ja keskinäisen ystävyyden vertauskuva. Toisaalta sen on nähty kuvaavan kuolemattomuutta ja ikuista elämää.
Erityinen rakkauden ja onnen kukka on valko- tai punakukkainen myrtti. Varsinkin myrttikruunu tunnetaan monissa maissa, myös Suomessa, morsianten koristeena.
Orkideaa pidettiin antiikin Kreikassa hedelmällisyyssymbolina. Kristityt omistivat orkidealajeihin kuuluvan, Euroopassa kasvavan kämmekän Neitsyt Marialle. Kasvin nimi juontuu sen juurimukuloista, joiden on nähty muistuttavan rukouksessa yhteen liitettyjä käsiä.
Orvokkeja on käytetty rakkauden ilmauksena jo muinaisessa Kreikassa. Kukan kauneus ja hento tuoksu on liitetty vaatimattomuuden, nöyryyden ja säädyllisyyden hyveisiin. Keskiajan taiteilijat käyttiväkin orvokkia Marian vertauskuvana. Nöyryyden kukkana se on yhdistetty myös Kristukseen. Ruiskaunokin on niinikään katsottu kuvaavan Neitsyt Marian vaatimattomuutta.
Ruusua pidetään kukkien kuningattarena. Keskiajalta lähtien se on ollut erityisesti Neitsyt Marian kukka: Valkoinen ruusu ilmaisee hänen neitseyttään ja puhtauttaan, punainen hänen rakkauttaan ja keltainen taivaallista kirkkautta.
Täydellisen rakkauden symboliksi on vakiintunut punainen tulppaani (punainen on rakkauden ja tunnustuksen, marttyyrien, väri). Tulppaani tuo mieleen Jeesuksen opetuksen Johanneksen evankeliumissa (Joh. 15:12-13).

Riisin heitto

Vilja on aina ollut ihmiselle menestyksen ja hedelmällisyyden vertauskuva. Tähän perustuu myös meillä yleistynyt häävieraiden tapa saatella morsiuspari yhteiselle taipaleelle heittämällä heidän päälleen riisiä. Valkoisen riisin heitto symboloi myös puhtautta.Riisin syömisestä ei ole linnuille haittaa, kertoo lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi verkkosivuillaan. Maailmanlaajuisesti riisi on tärkeä ravintokasvi monille linnuille ja vaikka riisi ei kuulu suomalaisten lintujen ruokavalioon, ei siitä ole niille haittaakaan.

Huomenlahja

Hääpäivän jälkeisenä aamuna on sulhasella ollut tapana antaa vaimolleen jokin persoonallinen huomenlahja. Vielä 1800-luvulla huomenlahjasta oli maininta laissa. Lahjan katsottiin olevan korvausta vaimon omilta vanhemmiltaan uuteen kotiin saamistaan kapioista.



Lähde: Kotimaa

Lähdekirjallisuus:

Pentti Lempiäinen: Häät. Kirjaneliö. Pieksämäki 1995.
Jorma Parviainen: Elämän juhla. SKSK-Kustannus Oy. Hämeenlinna.
Jorma Parviainen: Kodin kirkolliset juhlat. WSOY, Juva 1987.
Pentti Lempiäinen: Sano se kukkasin, WSOY, Porvoo 1992.